Siirry sisältöön

”Ee sua selevee enemp’ku Huajaskylästä”

Kylä sijoittuu Vieremän kunnan eteläosaan Oulun- ja Kiuruvedentien väliin. Asukkaita on noin sata. Vakinaisia asumuksia noin 40 sekä kesä- ja vapaa-ajankäytössä olevia asumuksia 30. Pääelinkeino on maatalous, mutta lähes jokaisesta taloudesta käydään työssä maatilan ulkopuolella ja ammattijakauma on hyvin monipuolinen. Kyläläisten kokontumispaikka on koulukievari, entinen kansakoulu.

Historiaa

Haajaisten historiaa on esitelty Haajaisten kultuurimaiseman hoitosuunnitelman mukaan vuodelta 2002 (aluearkkitehti Mirja Nuutinen). 

Haajaisten koulukievari

Yli satavuotias Haajaisten koulukievari, Haajaisten Nuorisoseuran omistama ja kylän eri järjestöjen ylläpitämä juhla-, kurssi-, kokous-, leiri- ja majoituspaikka. Kievari on mielenkiintoinen sekoitus juhlataloa ja vanhaa koulua. Vanhat valokuvat, kuvataulut, historialliset kartat, esineet, 100-vuotias kyläkirjasto ja runsas kylähistoria-aineisto kertovat kylän elämästä sekä monipuolisesta osuus- ja yhdistystoiminnasta parin vuosisadan ajalta. Kaunis ja viihtyisä ympäristö, reitistöt, liikunta- ja leikkipaikat sekä lähistöllä olevat Ylä- ja Ala-Haajaisjärvet tarjoavat hyvät mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen, kalastukseen ja sorsastukseen. Pihapiirissä oleva nuotiopaikka, grillikatos, rannalla oleva Saukkokota, Kotasaaren laavu ja Myhkyrinsaari ovat asiakkaiden käytössä. Pihapiirissä on viisi yöpymispilttuuta hevosille. Kyläläiset lainaavat tarvittaessa myös veneitä. Haajaisten kumpuileva maaseutumaisema lehmikarjoineen sekä vanha mutkitteleva maisematie ovat osa kauneinta Vieremää. Voimme myös kertoa monenlaisia tarinoita muun muassa isovihan ja suomen sodan ajalta. Monipuolinen ja mielenkiintoinen kylähistoria tallentui 600-sivuiseksi ja 400 valokuvaa sisältäväksi kyläkirjaksi. Kyläkirjaa voi ostaa  Pekka Partaselta (p. 0500 572 424), Lauri Vartiaiselta Konolanmäestä (p. 0500 937 143) sekä Eeva Huttuselta  (p. 040 592 9446).

Haajaisten koulukievari kesällä

Haajaisten yhdistykset

Haajaisilla toimivat järjestöt

 Haajaisten nuorisoseura ry

Puheenjohtaja Kirsi Ahonen, puh. 050 532 1538
Sihteeri Minna Sirviö, puh. 0400 633 890

Haajaisten maa- ja kotitalousseura ry

Puheenjohtaja Riitta-Liisa Keinänen, puhelin 050 360 9982
(maa- ja kotitalousseuran johtokunta toimii samalla Haajaisten kylätoimikuntana)
Sihteeri Eeva Huttunen, 040 592 9446

Järvi ry

Puheenjohtaja Jouni Niskanen

Metsästysseura Kurenpolven riistamiehet ry

toimii Haajaisten ja Kurenpolven alueella
puheenjohtaja Kari Hyvönen, puhelin 0500 688 666

Haajaisten yhdistykset suunnittelevat ja toteuttavat erilaista toimintaa yhteistuumin.

Nuorisoseura omistaa Haajaisten koulukievarin ja se vastaa pääsääntöisesti myös sen ylläpitämisestä sekä uimarannan kunnosta ja kesätyöntekijöistä.
Maa- ja kotitalousseura vastaa Kievarin siisteydestä, ympäristöstä, kahvituksista, muonituksesta sekä pitopalveluvarustuksesta.
Kylätoimikunnan varoilla tuetaan toimintaa, maksetaan polttoaineesta latujen ja reitistöjen kunnossapidosta, polttopuiden teosta, aurauksista ym.
Järvi ry huolehtii kodasta ja Kotasaaren laavusta.

Haajaisten tarinakylä

Iisalmen seutuvilla oli oma rosvonsa, Latja Kumpulainen, joka asui rosvojoukkoineen Ylä-Haajaisen rannalla Mäntyniemessä. Perimätiedon mukaan Latja-rosvon ryöstösaaliin, hopeiden ja muiden aarteiden, kätköpaikkoja on Eikanmäellä Taikalähteen luona, Konolanmäessä, Haajaisilla Uitinsillan seudulla, Kurenpolvessa Telasen lähellä ja Myllymäessä. Rautalahdessa tapahtui myös miestappo. Latja Kumpulainen katuikin tekojaan, mutta tavat eivät kuitenkaan parantuneet. Latsarus Huttunen otti Latja-rosvon kiinni ja hänet toimitettiin Siperiaan, mistä hän palasi vanhana miehenä kotiseudulleen etsimään aarrekätköjään.

Myhkyrin pieni, pyöreä saari Ala-Haajaisjärvessä on ollut nuorten kokoontumispaikka, jossa on poltettu kokkoa, leikitty piirileikkiä, tanssittu ja laulettu. Tarina kertoo, että saareen on haudattu aarre ja kylminä syysöinä sieltä voi nähdä aarrevalkeita. 1800-luvun lopulla vanha Ales Säisä ei pitänyt siitä, että saaressa tanssitaan. Niinpä hän kynnätti saaren tasaisen keskiosan niin, että tanssiminen oli mahdotonta, mutta tanssipa jatkuikin vähän alempana olevalla pienemmällä tasanteella. (Jorma Säisä)

Halmenniemen navetan takana oli kuusi, jota pidettiin uhrikuusena. Kun Job Säisä 1800-luvulla osti Halmeniemen, tapa lopetettiin, ja isäntä hakkautti kuusen pois. (Ee sua selevee enempee ku Huajaiskylästä)

Ukonmäki Iisalmen ja Vieremän rajalla on todennäköisesti vanha uhrimäki

Eikanmäessä on ollut kolme uhrikiveä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) . Uhrikivistä yksi on siirretty Haajaistentien varteen Eikanmäen kohdalle. Yksi kivistä on työnnetty pellolta viljelysten tieltä metsikköön. Kolmas kivi on ollut Eikanmäen(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)  pihapiiristä luoteeseen lähellä lähdettä, jossa säilytettiin maitoja.

Eikanmäellä vietettiin 1800-luvulla juhannusjuhlia. ”Lemmenkeinu ” eli kyläkeinu oli Valkeisten ja Haajaisten nuorten seurustelu- ja koontumispaikka, missä kylätappelutkaan eivät olleet tavattomia.

Haajaistentien varrella Halmeniemen kohdalla on karsikkopetäjiä. Aleksander Säisä teki sedälleen Job Säisälle karsikkopetäjän vuonna 1874. Kun Ales kuoli itse vuonna 1940, hänen poikansa teki edellisen petäjän viereen karsikon. (Suomalaiset vainajien karsikot ja ristipuut)

Vainovalkeita ja varoitustulia on perimätiedon mukaan poltettu Ison vihan aikana Iimäellä, Aholanmäellä ja Konolanmäellä. Aholanmäellä on ollut myös piilopirtti, yksi tai useampia maakuoppia, joihin Iisalmen alueelta on paettu vihollista. Mm. Pirttikangas on saanut tästä nimensä. Vanha-Aholaan liittyvä tarina kertoo, kuinka venäläisiä oli tullut pirttiin, jossa vanha emäntä oli ollut lapsen kanssa. Muu talon väki oli paennut Aholanmäelle. Venäläiset eivät olleet kuitenkaan tehneet pahaa, vain todenneet: ”siinä musikka rotjottamassa”. (Tauno Ahonen)

Lähteisiin liittyy monia tarinoita. Toivomuslähteellä on tehty manaamisia ja taikoja riitakumppanien pään menoksi. Kun eräät manaukset toteutuivatkin, oli niitä omantunnon vuoksi kuolinvuoteella selviteltävä. Toivomuslähteen vierellä on myös rosvo-Latjan aarteen kätköpaikka. Nöyryyden notkon lähteellä on tarinan mukaan kastettu pakanoita. Mammonlähde (Kirkkolähde ) on ollut kulkijan lepopaikka.

Hirsipuunlahti on saanut nimensä tarinan mukaan hirtetystä koijarista, joka oli varastellut kyläläisiltä.

Tervapuroon liittyy myös kummitustarina, jonka mukaan pimeällä kuljettaessa paikalta kuuluu ääniä ikään kuin hiekkaa lapioitaisiin kärreihin. Kansan mukaan tämä johtuu siitä, että kuolleet venäläiset on haudattu huonosti, siunaamatta.

Koperoon liittyy tarina naurisvarkaasta. Venäläinen oli mennyt pottukuoppaan ja ryhtynyt nakkelemaan nauriita ulos – mutta lopulta tullut päätä lyhyempänä ulos. (SKS:n arkistot)

Keisari Aleksanteri I:n Suomen matkan ajalta kerrotaan tarinaa Valkeisten morsiamesta . Kaksi naista oli ollut pellolla töissä, mitä keisari oli pitänyt hänen vierailunsa aikana sopimattomana. Tytöt olivat selittäneet, että heidän täytyi morsiamina näyttää työkykynsä. (Vieremän kirja)