Etusivu / Kuntainfo / Historia

Vieremän historiaa
Aamunkoitosta nykypäivään

Vieremän kunnan historia itsenäisenä kuntana ulottuu 90 vuoden päähän. Kuitenkin ihmisen käsi on muokannut vieremäläistä maisemaa jo vuosituhansien ajan. Tältä sivulta saat tiivistetyn tietopaketin siitä, miten Vieremä on kasvanut ja kehittynyt.

Ensimmäiset asukkaat

Varhaisimmat merkit ihmisen liikkumisesta Vieremällä on tavoitettu selvimmin Nissilästä Luvejoen varresta. Koivumäen tilan pelloista on tehty löytöjä, joiden perusteella on todettu alueella olleen esikeraamisen ajan (6500-4200 eKr.) eli Suomusjärven kulttuurin asuinpaikan. Samaan aikaan liittyviä yksittäisiä löytöjä on myös Nissilän Joenpolven ja Marttisenjärven Kumpulan tiloilta.

Kampakeraamiselta kaudelta (4200-1500 eKr.) merkkejä on löydetty Vieremän kirkosta pari kilometriä luoteeseen sijaitsevan Hukkalanharjun asuinpaikan välityksellä. Vuonna 1974 sieltä löytyi reikäkivi, jonka perusteella kivikaudelta oleva asuinpaikka löydettiin. Lisäksi löytyi muun muassa tyypillisiä kampakeramiikan palasia ja tulisijoja.

Metallikausi

Varhaisen metallikauden löytöjä ei Vieremällä tunneta ja niitä on löydetty suhteellisen vähän Pohjois-Savossa. Viikinkiaikaisia (n.800-1050 jKr.) löytöjä ovat Rahajärveltä löytynyt pronssinen hevosenkenkäsolki ja Kauppilanjoen suulta löydetyt kaksi rautakirvestä.

Valkeiskylästä löytynyt tulusrauta on niin ikään rautakauden lopun muotoa. Niin Vieremällä kuin muuallakin Pohjois-Savossa eletään pitkälle historialliseen aikaan ennen kuin asukkaisiin saadaan taas kontakti.

Keskiajan väistyessä

Vieremältä löydetty vanha asuinpaikkaVieremä kuului karjalaisen heimon nautinta-alueeseen. Muodollisesti se oli oikeutettua Ruotsin valtakunnan ja Novgorodin ruhtinaskunnan rauhansopimuksen v. 1323 mukaan. Vasta vuonna 1595 Täyssinän rauhan jälkeen Pohjois-Savon laskettiin kuuluvan Ruotsin valtakuntaan.

Paitsi karjalaisia, Pohjois-Savossa liikkui myös savolaisia ja hämäläisiä erämiehiä ja alueilla asui myös lappalaisia. Lappalaisperäisiä nimiä ovat esimerkiksi Kotasaari, Nissilän Rotimojärvi, Hällämöjärvet, Valkeisten Poromäki ja Salahmi.

Agricolan aikaan

Vuonna 1549 Turun piispa, kirjallisuuden isä Mikael Agricola ja tuomiokirkon pappi Knuutti Juhonpoika istuivat piispankäräjiä Säämingin pappilassa.

Tällöin annettiin lupa rakentaa kirkko Kuopionniemelle ja perustaa kappeliseurakunta. Vieremän Kyrönniemessä on ollut I kappalaisen pappila jo vuodesta 1688 lähtien.

Teollistuminen alkaa

Salahmin ruukin puisto ja kartano ovat peräisin 1800-luvun alusta, jolloin paikalle perustettiin järvimalmista rautaa jalostava ruukki sekä kartano maatiloineen. Vapaaherra, kenraalimajuri Simon Wilhelm Carpelan perusti harkkohytin Salahmille.

Suomen sodan jälkeen valmistuivat harkkohytti, kankirautavasara, ahjo saha ja mylly. Elias ja Lars Dahlström omistivat puolet laitoksista ja maatilasta. Seuraava omistaja Franzen kehitti määrätietoisesti Salahmia perinteisen ruukkiyhdyskunnan malliseksi, jossa oli olennaisena osana monipuolinen maatalous. 1800-luvun loppupuolella siirryttiin harkkoraudan valmistuksesta masuunissa valmistamiseen.

Vasemmalla olevien kuvien aiheet saat selville viemällä hiiren osoittimen kuvan päälle. Suuremmaksi kuvan saat sitä hiirellä napauttamalla. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan. Sulje ikkuna kun haluat jatkaa historiamatkaa.

Työmiesten asuntoja Salahmin kartano Tehdas ja mylly Pehtoorin asunto Ruukin rantaa

Nopean kehityksen aika

1890-luvulla kansakouluja alettiin rakentaa, terveydenhoitopalveluja tehostettiin ja vaivaishoidossa myös inhimillisiä näkökohtia alettiin ottaa huomioon hoidon edullisuuden rinnalla. Vieremän kirkollinen ero Iisalmesta toteutui vuonna 1921, kun Vieremän kirkko oli valmistunut vuonna 1919 ja ensimmäisen kirkkoherran tointa oli alkanut hoitaa A.J. Sariola. Tällöin tuli myös kunnallinen ero Iisalmesta mahdolliseksi.

Jakoa valmistelemaan perustettiin keväällä 1920 toimikunta ja marraskuussa toimikunnan ehdotus uudesta kuntajaosta hyväksyttiin. Vieremä ja Sonkajärvi kuuluivat kunnallisesti Iisalmen maalaiskuntaan vuoden 1921 loppuun saakka. Itsenäisenä kuntana Vieremä alkoi toimia vuoden 1922 alusta. Vieremän ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa 1921 ja ensimmäinen uusi valtuusto piti avajaisistuntonsa Vieremän kansakoululla tammikuun 2. päivänä 1922.

Itsenäinen Vieremä

Vieremä aloitti itsenäisenä kuntana 1922 erottuaan seurakuntana Iisalmesta vuotta aiemmin. Kuntaan saatiin heti oma kätilö Liinu Huttunen, vuosikymmenen puolivälissä terijokelainen huvila kunnantaloksi ja vuosikymmenen lopulla lääkärille oma talo Härköniemeen. Laivaliikenne Vieremälle päättyi 1929.

Vaikka 1930-luvun alussa lama ja työttömyys jatkuivat, kuntaa rakennettiin: hankittiin tontti Puomilan kunnalliskodille, joka aloitti toimintansa 1938, tehtiin Kapeaveden tie ja AIV-rehun valmistus alkoi. Miehet lähtivät talvisotaan 1939. Asukkaita oli noin 6500.

Haajaisten kylän näkymiä 1910 luvun alkupuolelta Haajaisten kylän näkymiä 1910 luvun alkupuolelta

Talouden nousukausi

Talvi- ja jatkosodassa vieremäläisiä kaatui 194, mutta kuntaan saatiin uusiksi asukkaiksi siirtokarjalaisia 600-700. Sodan jälkeen perustettiin 260 uutta tilaa: aseveli- ja rintamamiestilat sekä raivattiin uusia peltoja pari tuhatta hehtaaria. Kuntaa sähköistettiin ja se liittyi Savon Voiman osakkaaksi 1946. Pappila Sotkun rannalle ja Harjulan terveystalo Härköniemeen rakennettiin.

1950-luku oli talouden nousukautta. Silloin kunnan hallintoa uudistettiin, saatiin kaksi kodinhoitajaa, rakennettiin paloasema, nykyinen kansalaisopiston Kipinä sekä Puomilan uusi rakennus, hankittiin paloauto ja maatiloille traktorit. Reikäbetoni Korhonen aloitti toimintansa Valkeisilla. Väkeä vuosikymmenen alkaessa oli 7545.

Kun 1960-luku alkoi, asukkaita oli 7848, mutta maaltapako verotti määrää 1700:lla. Kaikesta huolimatta vuosikymmen oli rakentamisen vuosikymmen. Meijerin uusi rakennus, säästöpankin talo, pappila, keskikoulu, ravirata, kunnan virastotalo ja koulukeskus valmistuivat ja kunnan keulakuvaksi tuli kunnanjohtaja.

Oppia ja työtä

Rakentaminen ja teollistuminen jatkuivat 1970-luvulla, vaikka väki väheni 6170:een. Ruotsiin muutti 133 vieremäläistä. Ponsse, Finnritilä ja rakennusliike Heiskanen aloittivat toimintansa. Kansalaisopistoon saatiin rehtorin virka, kansalaiskoulusta ja kunnallisesta keskikoulusta tuli 1974 peruskoulu ja lukio avasi ovensa 1977.

1980-luvun alussa asukkaita oli 5219. Tulipalo tuhosi Pyöreen ja Marttisenjärven koulut. Elementtituote, hevosajoneuvomuseo ja Valkeisrinteet aloittivat toimintansa. Terveyskeskus, yrittäjätalo, Osuuspankin uusi rakennus ja uusi paloasema valmistuivat.

Kyrönniemen pappila kunnostettiin ja Talaskangas -liike tempaisi kunnan uutisotsikoihin ja televisioon. Tuotantokiintiöt alkoivat 1970 -luvun peltojen paketoinnin lisäksi kurittaa maataloutta.

Lamasta selvittiin

Lamasta huolimatta 1990-luvulla Vieremällä vain rakennettiin Kyrönniemen majoitusrakennus ja Pyhän Mikaelin kappeli, liikuntahalli, vanhainkoti Sotkanhelmi, päiväkoti Nuppula sekä palveluasuntoja.

Saneerattiin Salahmin kartano ja keskuskoulu, mutta juhlittiin myös 100-vuotiasta koululaitosta. Kunnan hallintoa uudistettiin ja kouluja lakkautettiin.

Uusi vuosituhat

Uudella vuosituhannella rakentaminen on jatkunut: Huitulanharjun palvelutalo A valmistui syyskuussa 2001 ja uusi kirjastotalo valmistui syksyllä 2002.

Viimeisissä kunnallisvaaleissa melkoinen määrä kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsenistä vaihtui ja valtuuston puheenjohtajaksi valittiin linja-autonkuljettaja Marko Makkonen.